Retkahdus ja uusi alku

Hiiohoi!

Ja nikotiinipurkka tartuu hampaisiin...

Paha ketutuspäivä. Vaimo jo sanoo, että lopeta toi lakko.

Vappuna retkahdus riidan jälkeen ja uusi aloitus eilen. Enää ei ole tärkeää tuo kilpailu, vaan se, että pysytyisi oikeasti lopettamaan. On tää typerää, että on 25 vuoden aikana tullut noin riippuvaiseksi tuollaisesta paperinpalasta. Ajatukset rullaa rataa, että mitä hyötyä on olla polttamatta. Polttaminen on kivaa ja hyödyllistä. Miksi kiusaat itseäsi. Eikö olisikin kiva vetää yksi. Edes yksi. Eikä kukaan saisi edes tietää.

Tupakkahan on oikeasti hyvää ja se rentouttaa ja auttaa ratkaisemaan ongelmia ja poistaa monta murhetta ja on todella iso nautinto. Miksi siis lopettaa? Savu tuoksuu oikeasti hyvältä. Mikä nautinto onkaan juoda kahvia ja polttaa yksi tai pari.

Miksi minä kiusaan itseäni?

Niin. Miksi?

Miksi olen nyt ärtyinen ja miksi en halua koskaan polttaa enää?

Sehän on niin mukavaa ja nautinnollista?


Mutta.

Kun siihen menee niin älyttömästi rahaa.
Kun niskat on kipeät.
Kun ei jaksa rappusia kävellä.
Kun ei meinaa stontada.
Kun on kettuuntunut kun missään ei saa polttaa enää.
Kun varsinkin olisi kettuuntunut sen jälkeen kun uusi laki tulee voimaan.
Kun ei voi mennä edes kahville huoltoasemille missä ei saa polttaa.
Kun ei pysty edes lentokoneella menemään pitkää matkaa.
Kun joka hetki vain miettii, että koska saisi seuraavan röökin.

Kun ihan oikeasti ei haluaisi olla orja.

Kun ihan oikeasti ei haluaisi, että noi muksut kulkee saman tien, tai kukaan muukaan.

Kun ihan oikeasti haluaisi ostaa niillä rahoilla muuta, mitkä menee savuna ilmaan.

Ja ehkä ihan vähän: Kun ei haluaisi myöntää, että jossain välissä on sairastunut vakavasti tupakan takia, kun on kiistänyt sen vuosikymmeniä, että sairastuisi vakavasti tupakan takia....